No huh huh, pääsin tapaamaan ihanan serkkuni ansiosta n vuoden Suomeen saapuvaksi odottelemaani lempparikirjailijaa Tess Gerritseniä. Rakastan joka ikistä sen kirjaa, lausetta ja en vaan tajuu miten jotkut voi olla noin käsittämättömän lahjakkaita. Lääkäri, huippu-kirjailija, vaimo, what else?

Ja ei siinä vielä mitään, mut sitkun tää tyyppi osottautuukin maailman herttaisimmaksi ja todellakin järkeväksi jalat maanpinnalla-ihmiseksi, niin noita kirjoja on kyl vielä kivempi lukea. Niitä pitäis vaan ilmestyä tiheempään, sama pulma aina. Löysin Tessin blogista uutta matskua seuraavaan kirjaan, en taida millään malttaa odottaa suomenkielistä julkasua.

Tessistä, mä voin varmaan ihan sinutella vaan, paistoi kyl sellanen inhimillisyys ja aitous et vaik mulla olikin mielessä satamiljoonaa kysymystä en saanut kysyttä mitään kun vaan imin sen fiksuja sanoja. Enkä kuullut sanaakaan markkinointiroskaa. Ja aika kivasti se on myös kirjoittanut omaan blogiinsa tässä Suomesta, eikö?

Suosittelen Tessiä syysiltoihin, vaikka joskus voikin alkaa vähän pelottaa jos yksin kotona lukee…

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt täytyykin sit enää treffaa Henning Mankell ja Åsa Larsson niin on kivasti pullat uunissa näitten dekkari-ideloitteni kanssa  

Noniin, nyt se on kokeiltu ja todistettu. On paljon parempi viettää kesä spontaanisti ilman kesästressiä (= joka päivä on pakko käyttää tehokkaasti hyödyksi). Nytkun ei suunnitellut mitään ollenkaan niin lemppari vuodenajasta jäi käteen paljon enemmän kun viime vuonna.

Kesän ehdoton kohokohta oli Massin pääsy yliopistoon, jota oon jännittänyt pinnan alla vaikka kuinka pitkään, se jäänee päälimmäisenä mieleen kun ens kesänä mietitään kesää 2008. Huh, ihanaa, ja onnea vielä!

Lomamatkakin tuli tempaistua kun ei alkanut liikaa miettimään mennäkö vaiko eikö mennä. 2 viikkoa Italian Tuscanyssa oli aivan ihanaa vaihtelua. Rakastan Italiaa, rakastan kuumaa aurinkoa ja rakastuin Firenzeen. Pisat ja muut pikkukylät on ihania kanssa, mutta niitä pitää kyllä kierrellä vaikka talvella kun suurin osa turistiryhmistä on kotoinaan. Siis niistä turisteista jotka sen sijaan että itse katselisivat ja koskisivat kokevat mieluummin kaiken videokameran linssin takaa ja vetävät hullulla vauhdilla kohteesta toiseen itse kohteessa lukien sitten ennakkoon ostettua kohdematkakirjaa. Eikö se oma muisti olekaan kameran muistia tärkeämpää, edes välillä ja eks niitä kirjoja vois pläräillä jo hotellilla ja koneessa pikkasen, tätä mä en ikinä tajuu. (niin ja omia kuvia laitan kunhan opin käyttää blogin kuvatoimintoa, niitäkin on jokunen, eli taas paraskin puhuja tässä).

Toisaalta yksin reissaajana näistä kaikenlaisista sightseen-turisteista oli hyötyä kun niiden ryhmiin pystyi välillä kätevästi soluttautumaan ja kuuntelemaan vaikkapa englanniksi historiaa jostakin kirkosta sillon kun siinä nyt seisoi. Mut sitkun keskellä kaikkea kulttuuria tuli näitä ihan puuntakaa juttuja kun joku ryhmässä rupesi ääneen pohtimaan tyyliin et onkos siis Rooma nyt Euroopan pääkaupunki tai vaik Italia tai Spain tai England vai mites se nyt meni, oli kyl lähettävä omille teille ja pian. Ja pidinkin loppuloman tukikohteena Viareggiota josta pääsi junalla vaikka Pisaan vartissa 3 eurolla, kunhan sai välillä peuhata meressä kaiken kuuman keskellä.

Matkan jälkeen paluu arkeen olikin suht suora, raju ja jotenkin kummasti sellanen déjà-vu elämys. Muutto. Voi hyvänen aika, ainako mä vaan muutan? Onkohan mulla joku muutto-addiktio? Ei kauas onneks ja nyt asustellaan Munkkivuoressa sitten, jälleen kerran puolivalmiissa kämpässä. Tupareita ei kyl tällä kertaa tule, ei ihan pokka riitä pitää 2 kertaa vuoden sisään. Tai noh, toisaalta….

Voikun jostain kantautuis vielä loppukesän helleaalto, syysvaatteiden ajatteleminen / pukeminen ei taas kiehdo kyl ollenkaan.. No onneks vielä tänään paistaa aurinko ja voi käyttää kesäkenkiä ja kynsilakkaa varpaankynsissä. Se on niitä kesän tärkeimpiä juttuja se.

"Vaikuttava. Visuaalinen. Yltäkylläinen. Sitä kaikkea oli Kylie Minoguen ensimmäinen ja loppuunmyyty Suomen konsertti eilen.

KylieX2008-maailmankiertueen show´ta oli jo etukäteen mainostettu kaikkien aikojen näyttävimmäksi, massiivisimmaksi ja kalliimmaksi, mikä kyllä näkyi. Lavaa koristivat valtavan kokoinen videoscreeni, futuristiset taustakuvat ja teatraaliset valot. Visuaalista annista vastasivat tanssijat, jotka tarjosivat yleisölle muun muassa miekkailuesityksen. Eikö teillä ole koteja, mihin mennä? Kylie hauskuutti yleisöä ja osoitti, ettei popin prinsessan titteli ole todellakaan väärään osoitteeseen mennyt." Iltalehti

**************

Aijai mikä ihana ilta eilen, KIITOS Lellu!!! (kiitos Kylie myös). Ja ihanat pika-skumppa-etkotkin vielä, thanx sys. Ketäköhän muuta pitäisi vielä kiitellä ettei nyt vaan kukaan pääse unohtumaan.. Oiskohan meillä muuten vielä kuvamateriaalia saatavilla? Oli kyllä kiva pomppia noissa puitteissa Minoguen musan tahtiin. Ja ne asut, mä haluun ainakin sen liilan Gaultierin mekon kyllä kans! Ja tanssijat, ihan jees joo… Täydellinen naistenpäivä.

Hola todos!

Huhhuijakkaa, kesä on saapunut Helsinkiin ja tyylillä! Mulla se alko perjantaina Massin pääsykoerumban salsa-päättäjäisillä. Onnea vielä Massi että vedit niin hienosti läpi ton proggiksen, oon susta niin ylpee!

Tehtiin Emmin kaa ihana ylläri että vaan pamahdettiin Massin kämppään margarita- ja tapaskamoineen, eikun salsa soimaan ja lanteet vatkaa todenteolla! Oli kyl ihanaa vaan vääntää kun viimeistä päivää, olo oli vähintäänkin kesäinen kun kämpässä oli jo muutenkin suht kuuma.

Ja on kyl ihanaa että nyt voin oikeesti sanoa olevani salsa-ammattilainen kun oli ihan pro-maikka korjailee askelluksia ja takakenoasentoja. Toisaalta tietty kiva et taiteeseen kuuluu myös improvisointi, kauneus on katsojan silmissä ja noin..

Viimekesänä tuli julistettua kesä alkaneeksi ja listattua asioita jotka pitäis tehdä ja eihän siitä mitään tullut. Kun sit tulee ne suorituspaineet.. Tänä kesänä vedänkin ihan eri periaatteella, fiilispohjalta ja teen just niitä kivoja asioita joita kulloinkin tuntuu mieli tehdä. Tiettyjä linjavetoja nyt on, kuten että en osallistu yhteenkään tapahtumaan johon liittyy bajamajat.

Kiva tietty että on keksitty mobiiliveskit, mutta kyllä niitä pitää hygieninan puolesta kehittää vielä aikapaljon et suuremman luokan ulkoilmatapahtumiin mut saisi. Siinä miellessä onkin helpottavaa että voi vapaalla olla stressaamatta esim Kaivarin konserteista tai Porin-jazzeista, olkoonkin traditioita tai jotain.

Tuleva viikko näyttää kyllä aika kivan kesäiseltä, kunnon leidiviikko! Keskiviikkona vihdoin katsastaa se  Sex & the City- leffa, jonka jälkeen varmaan kuvitteleekin hetkenaikaa olevansa täysiverinen manhattanilainen, jotes miten siitä paremmin jatkaa kun päivän leijailun jälkeen suunnata kattoo Kylie Minogue leidejen kanssa areenalle. Good plan.

Tää on musta ihan hyvännäkönen aloitus, ja kun on vaan päättänyt olla itselleen tapojeni vastaisesti stressaamatta, niin ohimennen onkin tullut vedettyä muutamat grilli(bileetkin) jo ja kaikkea hauskaa mahd luvassa. Hyvältä näyttää lähestyvä margarita-kesä, olen kerrankin ajoissa valmis (ihan kenkineen kaikkineen).

Haha!

"Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli kun he olivat nuoria.

Tiedättehän…. Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympärivuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.

Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.

ITSE en koskaan kertoisi tällaisia, vannoin…

Mutta…. nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on.

Niillä on kaikki niin helvetin hyvin!

Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat!

Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä.

Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.

Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

Eikä silloin ollut sähköpostia. Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä!!

Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon

ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,

piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.

Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta

ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.

Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.

Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.

Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.

Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää!

Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.

Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?

Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta.

Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa.

Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajanpuhelin tuuttasi varattua.

Eikä meillä ollut mitään soittajannumeronnäyttöjäkään.

Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!

Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa,

että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut.

Ja johdolla seinässä kiinni ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan.

Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -

veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä.

Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi -

yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen.

Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja3D-grafiikoita.

Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64!

Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders

ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä.

Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka
ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Sinä olit neliö.

Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.

Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella!

Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.

Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.

Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti itse katsoa lehdestä.

Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna.

Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko viikko nähdäkseen piirrettyjä.

Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä.

Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!

Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asia tniin "#%%/ hyvin!

He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!

Perkele! "

Munkin blogi on nähtävästi ollut pystyssä jo vuoden verran, hyvä hyvä ja onnea onnea!! Kummasti se vuosi vaan hurahti ettei oikeen huomannutkaan. Olen päättänyt että tänä vuonna olen järjestelmällisempi jotta vapaa-ajasta jää enemmän käteen. Vuonna 2008:

- Teen töitä max 9 h / päivä, viikonloppuna en ollenkaan

- Käyn vähintään kahdella ulkomaan LOMAmatkalla

- Laihdutan n 10 - 15 kg

- Alan liikkua enemmän, aloitan bailatinon tai vastaavan mahd pian

- Käyn useammin vaateostoksilla, satsaan tyyliin

- Syön aamupalan joka aamu

- Kiipeän stadikan tornin huipulle (jäänyt vieläkin vaivaa tää pt:n idis)

- Otan paljon valokuvia uudella kameralla (opettelen vaan käyttää sitä ensin)

- Vien oman tietokoneen huoltoon ja opettelen käyttää sitä kunnolla

-  Meen nukkumaan viimeistään 23:00 arkisin

- Käyn kampaajalla kerran kuussa, ei kerran viidessä tai kuudessa viikossa jolloin juurikasvu alkaa stressaa

- Ennen jokaista savuketta mietin tarvitsenko sitä

- Ennen jokaista siideriä mietin tarvitsenko sitä

- Opiskelen espanjaa

- Lyhennän opintolainaa huomattavasti

- Palautan mieleen suomen kieliopin sääntöjä

- Käytän facebookissa aikaa max 1h / päivä

- Ja luonnollisesti: päivitän blogia useammin

No siinä päällimmäisiä tavotteita mitä tuli mieleen, ihan toteutumiskelpoisia musta kaikki. Täytyy sit vuoden päästä tsekata missä mennään…

Laittakaa muutkin ylös tavotteita / toiveita / lupauksia niin voidaan vähän vahtia toisiamme

Hitsi, sama pulma kun monella muulla taitaa olla, ettei vaan keksi kirjoittamisen aihetta, ja mun tapauksessa jos keksii, se alkaa menee tilityksen puolelle joka ei viihteelliselle palstalleni sovi.

no sanotaan nyt henk kohtaisuuksista kuitenkin päällimmäiset ajatukset; töitä, pimeää, töitä, kylmää, töitä, väsymystä, pimeää ja kylmää. ja niin se vaan jatkuu ja jatkuu…

mä laittaisin tänne hauskoja videoita mutten osaa. täytyy ootella et vaik idolsit alkaa niin saa jotain viihdyttävää kirjoiteltavaa.

no mut, hengissä ollaan täällä päässä kuitenkin, koitan vaik miettii jonkun uudenvuoden kisan ja palaan asiaan.

kertoilkaahan ihmiset tekin kuulumisia kun ehditte, aikamoista blogihorrosaikaa taidetaan elää facebookin takia. no good. vaikka olenkin itse f-book addikti. mut silti…ei muut saa olla!

no joo, koitan  miettiä jotain kivaa kisaa teille pähkäiltäväksi

UPdate 29.11.07: Tänään se on, ihan kohta; FINAALI! Kadi on suosikki ja meinaan jopa äänestää tänään.

29.09.2007

Mulla on ollu tässä aika vaikeeta kun en ole keksinyt mistä kirjoittaa. Mut mitäs muuta ajankohtaisenpaa syksyllä voisi ollakkaan kuin The Television.

Eli nyt aiheena on meneillään oleva Big Brother (bb). Kattooko kukaan sitä? En ikinä ajatellut katsovani, mut nyt syyssateiden myötä olen jotenkin vaan lösähtänyt sohvalleni ja kattonut muutaman jakson tätä hyperhauskaa tavisten temmeltelyä BB-talossa. Se vaan tulee niin hyvään lähetysaikaan…

Tää ohjelma ei ole musta kovinkaan laadukas mut jostain syystä katson sitä silti (kuten tilastojen mukaan aika monet muutkin) en tiedä miksi. Eihän tän tyyppisessä reality tv:ssä ole enää ainakaan mitään uuden hehkua.

Jok tap, sen perusteella mitä oon nähny toivon tällä hetkellä et Sauli tai Kadi voittaa, se ihme kundi joka lässyttää ja jolla on kamalat kulmakarvat (timo?) on mun inhokki nro 1. Pahoinpitelijä-Helistäkään en tykkää, enkä oikeen bitch-maxinesta, mut täytyy nyt katella. Se tummaihoinen joka puhuu ihan käsittämättömällä murteella on aika ihqu. niin salaperäinen…

Noh katellaan kuis käy, kattooko kukaan muu… edes välillä..? Come on, mäkin astuin kaapista ulos.

PS: Milloin IDOLS muuten alkaa?!?

Kesäkisa oli sen verran avartava et eikun uutta vuodenaika-kisaa pystyyn! Ounastelen pounastelen tosin et tästä kilpailusta ei välttämättä tule ihan yhtä hilpeä, mut katsotaan mitä te keksitte

Aiheena siis syksy. Mä oon oikeesti tehnyt kaikkeni että suhtautuisin pimeyteen, kylmään, sateeseen ja viimaan positiivisesti mut nyt on tullut mitta täyteen! Tarviin siis tukea teiltä, minulle itselleni käsittämättömiltä syysihmisiltä, joista tämä vuodenaika on paras. kun ilmakin tuoksuu niin raikkaalle.. Eihän tuoksu, se ei tuoksu millekkään, kylmälle ehkä vain. Ja sitten sadetta ja viileetä tuulta niskaan ja aina sukat märkinä kotiin. Mikä tässä on se hehku?

Mulle aiheuttaa vähän ärsytystä ja etenkin kateutta pirtsakat syysihmiset joista on kiva hengailla tuolla viimassa, mutta en haluais luovuttaa. Haluan kuulua teidän klaaniin! Mutta kuinka?? Kuinka alan rakastaa tai edes sietää syksyä? Itse vaan liukastelen noihin märkiin pudonneisiin lehtiin junaan juostessa ja pinna on yllättävän kireellä ilman muuta syytä kuin se että on syksy.

Syyskisan pelisäännöt siis: kilpailija joka saa minut näkemään syksyn kauniimmin ja asennoitumaan siihen positiivisemmin voittaa. Toisaalta kakkos vaihtoehtona harkitsen voittajaksi myös tykityksiä muilta vertais-syysvihaajilta, jollei tarpeeksi hyviä tsemppaajia löydy.

Ja tässä teille lukijoille se tärkein eli palkinto:

Syksyllähän kaikilla pitää varmasti kiirettä töiden ja opintojen parissa, joten nyt on tarjolla kattava 3M Post-It tuotepaketti, joka auttaa kömpelömpääkin pitämään hommat järjestyksessä. Paketti luovutetaan voittajalle hienossa Post-It salkussa ja se soveltuu myös kotikäyttöön.

Ja nyt vaan aarrejahtiin ja masentunutta piristämään!