Oon nyt pari syksyä asunut putkeen Suomessa, ja varmaan kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi että suoraansanottuna oon vaan VIHANNUT syksyä ja siitä seuraavaa talvea. Kaikki kylmään liittyvä on kammottanut.

Mutta……not anymore! Nähtävästi tarttin vaan "aika" paljon aikaa että opin arvostamaan vuodenaikoja. Toissa syksynä yritin ja yritin suhtautua kesän loppumiseen (syksyyn) positiivisesti, ja kyllä hävettää kun silmään osui tämmönen syyskisa bloggailu. Jessus, voisko ihminen enää narisevampi, negatiivisempi ja kaikinpuolin hankalampi olla kuin mä. Jotenkin tavottelin suorittamisella syysonnea niin kynsin ja hampain että vihasin lopulta syksyä entistäkin enemmän.

Tänä vuonna oli niin paljon kaikenlaista hässäkkää kesällä, etten ehtinyt eukäteis-valmistella itteäni syksyyn, katsella taukoomatta ilmatieteenlaitoksen sivuilta kuinka lämmintä vaikka Nizzassa tai Englannissa on vaan elin vain arkea. Ja hyvä niin. Syksykin tuli sivussa. En edes närkästynyt.

Kun tossa kesän aikana omat isommat tulevaisuudenskenaariot (lähinnä työhön ja opiskeluun liittyen) alkoi selkityä, ja tajusin että en joudu vaan saan ja voin jäädä Suomeen, oon näemmä tehnyt ihan automaattisesti osin vaiston varassa, osin käytännön sanelemasta "pakosta" omaa syystuskaa helpottavia valintoja.

Pari syksyä oon nyt tosiaan jaksanut narista miten kamalaa on juosta sateessa kompastellen lehtiin, ängetä ruuhkabussiin jossa ihmiset yskii ja aivastelee päälle ja vielä lopulta ravistelee sateenvarjon roiskeensa naamalle. Ja pelätä illalla jossain pimeessä skutassa että miten pääsee himaan, tuleekohan bussi tai taksi.

Hmmm. Jos asia näin paljon häiritsee ja tuottaa tuskaa, kuinka olisi auton hankinta? Esim sensijaan että aina sitä bussia (joka ei vain tullut, oikeesti) odottaessa haikailee Englannissa olevan auton perään ja samalla liitti ajatuksiin sen et Englannissa ei edes ole tämmöstä loskasyksyä. True.

Mut se ex-autoni nyt on ja pysyy siellä, siitä ei päästä mihinkään. Olin onnekas ja sain hetkellisesti auton lainaan. Ja katos, se helpotti mun päivittäistä likkumista ympäri pääkaupunkiseudun. Joku fiksu totes, et mikset hanki omaa kun kerran voit? Kahden kuukauden täysikielto ajatukselle (ei hajuukaan miks tää kielto tulee aina) ja sit padam! Hoksasin. Mä tarviin auton. Ja olihan niitä myynnissäkin ihan, meni vain kauppaan. Nyt mulla on OMA kultani.

Ei se shoppailu tähän päättyny, syys-modeen kun pääsin. Menin vaatekauppaan. Ekana kertana ahdisti ajatus pooloista, kaulaliinoista ja kenties mistä. Pääsin kauppakeskukseen. Hanskoja! Kaikkia ihania erivärisiä käsineitä! OMG, ja niihin sopivia kaulaliinojakin! Ja laukkuja. Villapaidat oli alkuun paha, mut nyt oon jo niihinkin koukussa. Ja niihin saa yhdistettyä ihania koruja. Sellasia isompia vielä, joita kesällä ei voi edes käyttää. Ja syyskengät. Siis saappathan on aivan ihania! Mokka-, nahka- ja jopa kumisaappaistakin löytyy kaikkea kivaa.

Kaikki tää on mennyt multa ennen ohi. Oon vaan ihmetellyt muita (tyttöjä) syysinnostaan. Noh, tää oli nyt aikamoinen kapitalistinen "älä ruoki lamaa" syyshehkutus, mut parempi sekin kuin murjotus.

Ja se että nyt vaikka illalla kello 18 saan mennä sohvalle, vetää viltin päälle, alkaa lukee kirjaa on ihan normaalia. Voin ihan pokkana tehdä sen, täysin normikäytöstä. Oon siihenkin täs oppinut. Innostuin jopa sytyttelee kynttilöitä, niin mammamia, mitkä flow-syysillat voikaan saada! Päätin myös olla seuraamatta telkkarisarjoja, kuten esim. jotain big brotheria, ja tässä syksyssä on kyllä jotain käsittämätöntä, melkein maagistakin rauhaa. Näin iltaisin.

Huomenna ajan taas töihin ja ihailen syysvärejä (okei, aamulla vissiin sataa, mut näkeehän sitä sateenkin läpi).

En oikeesti yhtään tiedä mitä mulle on tapahtunut, tää vain tuli eteen ihan suunnittelematta. Vähän suu auki itekin tässä omasta käytöksestä ja asennemuutoksesta. Härregyyd, talvikaan ei pelota, ehei, päinvastoin. Haluun ja aion ainakin kerran luistella sekä hiihtää. Ja ostaa villapipoja!

Ketään ei voi syysihmiseksi tai pimeän ystäväksi pakottaa, mut aina voi tsempata. Mulla löyty esim. tuolta syyskisasta niin uskomattomia tsemppareita, että ei voi sanoo kuin kiitos! Aikaa se vei, mutta alitajuntaan jäi, ja tänään ollaan astetta viisaampia, tai onnellisempia ainakin. Oppia ikä kaikki..

Mukavia syyspäiviä kaikille!

PS: Tänä vuonna en edes koita olla se "supertavoitteellinentyyppi" joka on hankkinut joululahjatkin marraskuussa. Ei. Ostan vaikka aatonaattona jollei muuten osu eteen

Vietin tänään mukavaa aurinkoista syyslauantaita. Aamulla heräsin kattoo aika mielenkiintoiset F1-aika-ajot, söin vähän aamupalaa, ja sit suuntasin suunnitellusti syysvaateostoksille. Tarvitsin koko garderobini pikaseen uusiksi ja se vähän ahdisti, muuten mieli oli tasaisen iloinen. Oikein mukava lauantaifiilis.

Tartuin rattiin, ajelin kohti ostoskeskusta ja mietin et kyllä tää ajaminen onkin niin kummallisen rentouttavaa, ihan kuten Tess Gerritsenkin sanoi viime syksynä ku "treffattiin". Siinä että ajaa yksin ja kuntelee lempimusikiiaan on jotain käsittämättömän rauhoittavaa. Sitä autuutta, sekä ihanaa, tulevaa syysvaatetustani ja syysaurinkoa ihaillessani tilesteeseen tuli täysi STOP!

Poliisit olivat sulkeneet tien, niiden neonkeltaset liivit, autot, mopot ja "Maija" oli ihan jokapaikassa. Poliiseja oli varmaan sata. Ne pysäytti jokaisen autoilijan. Mulle iski ihan kohtuuton paniikki! Ne pyys muakin pysähtyy ja ilmeisesti viittoili ihan käsittämättömin käsielein jonnekin tien sivuun. En kuitenkaan pystyny, vaan sammutin auton just siihen, keskelle tietä.

Olin ihan varma että oon jurrissa! Olin edellisenä iltana nauttinut lähes pullollisen mun lemppari valkoviiniä, olen antibioottikuurilla, ja olin ihan varma et nyt mennään linnaan! Mietin jo päässäni kuinka joudun soittaa esim vanhemmilleni nolon puhelun että mut on nyt pidätetty rattijuopumuksesta, kuinka kävelen käsiraudoissa Maijaan, kortti viedään ja joudun vankilaan. Olin satavarma että olen ihan kauheessa kaatokännissä!

Polvet oli ihan vetelät, kädet hädintuskin pystyivät pitelemään rattia kun pari poliisia käveli mun luo (tällöin kertasin vain päässäni missä rekisteriote on, mitkä ovat mun ICE eli "hätänumerot", ja miten noloa onkaan soittaa kaikille ja kertoa et on poliisien hallussa ja ehkä jopa aiheuttanut liikenneonnettomuuden!!) Siis ihan oikeesti, näin pitkälle mun ajatukset siinä virtas.

Noh, sit tuli kauhun paikka, poliisi pyysi, tai ei sen ees tarvinnu vaan ite olin jo auton ikkuna auki valmiina vankilaan. Poliisi vain laittoi avoimesta auton ikkunasta jättiläispillin johon piti puhaltaa. Ja olin 100% varma että puhallan jonkun 4 promillea vähintään, siksi puhalsin aika heiveröisesti. (Edelleen mietin sitä vankilaa)

Noh, poliisit vaan sanoi et noniin, pyöreä nolla, eikun mukavaa päivänjatkoa!

Mukavaa päivänjatkoa my ass!!! Ajoin seuraavat pari minsaa niin etten tiennyt minne olen edes ajamassa. Ostoskeskuksesta sit löysin itteni ihan väärältä puolelta putiikkia ja ihan väärästä parkkiruudusta.

Et näin. Kiitos hemmedisti poliisit et melkeen pilasitte mun lauantain, ei tolleen saa ihmisiä pelotella!

Nyt vasta ymmärrän niitä jotka sanoo et ratsiat on kamalii. Ihan uskomatonta että oon ajanu 10 vuotta ja nyt vasta. Mut tosiaan tajuun nyt niitä, jotka pelästyy ja alkaa epäilee omaa ajotaitoaan ja -kykyään poliisin ratsian nähtyään. Ihan karmiva kokemus kaikenkaikkiaan, huihuihui!!

PS: Löysin lopulta kivat syys- / talvivatteet, ilman sakkoja tai vankilaa 

Sain tässä vihdoin täytettyä yhden unelmani, sekä paikattua aukon yleissivistyksessä, eli vetäsin kesäloman Amerikan mantereella. Ja vielä tyylillä, lähes ainoastaan Nykissä ja Manhattanilla.

Asia oli hautunut mielessä pitkään, mutta aina jostain syystä viivästynyt. Noh, rakas Iida, joka on siellä vaihdossa antoi hyvän syyn unelman toteuttamiselle. Kuten myös töistä ihana "esinaiseni" Tuuli, joka käytännössä hoisi kaiken tarvittavan puolestani. Ei tarvinnut kuin mennä paikalle ja viihtyä. Ja mähän viihdyin!

My god I love New York!! Siellä on aivan kaikkea merestä, SoHon shoppailuuun, Brooklyn Bridget, Staten Island aurinkoisine lauttamatkoineen, ChinaTown, Little Italy, Bryant Park, tyylikkäitä businessihmisiä, kaikki auki 24/7, kohteliaita ihmisiä, nähtävää nähtävän perään. Ja vielä turvallistakin. Ihanku jättiläis Monaco!

Eka vaikutelma oli ehkä se että kaikki on niin isoa. Tunsin itteni ihan kääpiöksi pilvenpiirtäjien sekamelskassa. Which was cool!

Menin Nykiin just sopivasti Iidan nimppareille lahjojen kanssa, joita kaikki oli halunnut lähettää. Asetuin avain mahtavaan Hotel 17thiin, jonne meen takuulla uudestaan. Ihan kuin olis itse ollut leffan hahmo aina kun oli siellä.

Ekana päivänä lähinnä hengailtiin, käytiin baaris ja tsekkaa Empire State Buildingin aula (baari). Sit mietin et olis aika näppärää ottaa tämmönen tourist hop on hop off-kortti, jolla pääsi parin päivän ajan ympäri Manhattania bussilla ihan minne halusi. Suosittelen ummikoille. Samalla opas selvittää historiaa kaupungista.

Aika pian (ja ilman karttaa, huh) tajusin missä oon ja miten Avenuet ja Streetit menee. Suuressa kaupungissa on helpompi suunnistaa, ei edes kertaakaan ahdistanut.

Iida myös ystävällisesti adoptoi mut kotiinsa muutaman päivän jälkeen, ja kylläpä kymmenessä päivässä ehtikin tapahtua! Täytyy kirjottaa tarkempi kuvaus vähän myöhemmin, niin paljon tuli koettua.

Jos on pakko valita niin reissun kohokohta oli ehkäpä aurinkoinen lauttamatka Staten Islandille + illallinen ja iltakävely sen jälkeen, koko Battery Parkin alue, yöllinen nousu Empire State Buidingin huipulle, ja osallistuminen CSI NYCin kuvauksiin.

Juttuja on to tosi paljon, ja niitä tulee varmasti mieleen pikkuhiljaa. Ja osasta haluaa tehdä ihan oman stoorin, kuten toi Staten Island ainaki.

Mut ihanaa siis oli. Oltiin luonnollisesti täysin sooo like The Sex & the City Girls!! ;-D

Ilmakin suosi kesälomalaista, ja t-paidassa pärjättiin hyvin koko reissu. Uusia tuttavuuksiakin löytyi

I ♥ New York!!!

 Nina

Täällä ollaan sopiva sekoitus kaikkia tyyppejä! ;-D Kielioppi on ihan hakusessa. Ja oon vielä ainakin krooninen kommentoija-tyyppi, jota ei tolla listalla ole. Mielipide ihan kaikkeen, ja nehän on kerrottava!

1. Kerron jokaisen yksityiskohdan tylsästä elämästäni -tyyppi

"Heräsin juuri", "Söin muroja aamiaiseksi", "Töissä on tylsää" sekä muut tylsistyttävät päivitykset. Se, että sinulla on 432 Facebook-ystävää ei tarkoita sitä, että kaikkia kiinnostaisi tietää jokaista arjen käännettäsi.

2. Itsekehu-tyyppi

Kaikki ovat varmasti kertoneet päivityksissään saavutuksistaan joskus, mutta kun jokainen päivitys alkaa olla linkki blogiisi, uusimpaan rustaamaasi runoon tai taidenäyttelyysi, alat kuulostaa kerskailijalta.

3. Ystävänkeräilijä

Ihmisillä on keskimäärin noin 120 ystävää Facebookissa. Ylisosiaalisilla ihmisillä, jotka löytävät sielunkumppanin metrossa istuvasta vierustoveristaan, voi olla 300-400 ystävää. Mutta 1 000 ystävää alkaa olla jo aikamoista esittämistä.

4. Jymyuutis-tyyppi

"Michael Jackson on kuollut!!!" Ystäväsihän eivät voi kuulla uutisia mistään muusta lähteestä kuin sinun status-päivityksestäsi.

5. Kaikki julkisesti esille -tyyppi

Jokaista ystävääsi tuskin kiinnostaa tietää tarkat yksityiskohdat seksielämästäsi, aviokriisistäsi tai vartalosi vaivoista.

6. Kielioppi hukassa -tyyppi

Tietenkään ei olla äidinkielen tunnilla, mutta siitäkin huolimatta: täysin ilman kielioppisääntöjä kuulostat typerältä.

7. Sympatiakerääjä

"Barbara on tänään surullinen" ja muut vastaavat sympatiapisteitä keräävät päivitykset eivät ole välttämättä paras tapa saada huomiota.

8. Väijyjä

Lymyilet varjoissa, etkä juurikaan päivitä profiiliasi. Silti olet hämmästyttävän tietoinen ihmisten uusimmista käänteistä. Pelottavaa.

9. Äkäpussi

Kun mistään asiasta ei vain ole mitään positiivista sanottavaa.

10. Paparazzi

Kirjaudut Facebookiin ja huomaat, että sinusta on lisätty noloja kuvia viime viikonlopun juhlista, joista et muista mitään. Selitä siinä sitten äidillesi, miksi annat kuvassa ranskalaista suudelmaa Jägermeister-pullolle.

11. Salaperäiset päivitykset -tyyppi

Vihjailevat ja arvailujen varaan jättävät päivitykset eivät oikeasti tee sinusta jännittävää, vaan pikemminkin roskanpuhujan.

12. Krooninen kutsuja

"Allekirjoita adressini, pelaa sitä, pelaa tätä, tässä ovat top 5 autot, jotka olen omistanut…" Tarkoitat ehkä hyvää, mutta lopeta. Ystäviäsi kiinnostaa enemmän olla vain yksinkertaisesti ystäväsi, eikä arvuutella, mikä presidentti kukin heistä olisi.

Osaan taas puhua. Ehkä superlatiivein tässä tapauksessa, mut:

Madonnan Helsingin konsertti oli jotain ihan tajunnanräjäyttävää! Vaikka fanitin jo alkutekijöissä artistia, sekä vanhempaa että uudempaa tuotantoa + elämänasennetta yms, niin en aateellu et se olis ihan noin hyvä. Noin pieni nainen, ja huh, ääntä ja asennetta riitti! Otti todella yleisönsä haltuun. Jollei, niin yleisö katsokoot peiliin ja miettikööt uudestaan. Mikä ääni! Meitsin tää keikka tempaisi mukaansa täpötäysin sydämin ja ihan päästä varpaisiin.

Pakko vähän muistella viimesimpiä konsertteja joissa olen bilettänyt. Jos Kylie oli: aivan ihana, vakuuttava, liikuttava, tyylikäs ja mukaansatempaava ja Britney, noh prinsessa joka toivottavasti puhkeaa kukkaan, ni kyl tää Madonna nyt oli se mun juttu ja kiistaton kuningatar. Vähän eri skaalassa mentiin nyt. Joka hemmeden sentille vastinetta. Ja ihan oikeesti, ekaa kertaa voin sanoo etku sivusilmällä kattelin The Suomi-yleisöö ni en ole koskaan ollut niin ylpee kotimaassani. Muutkin jammasi, hyppi ja pomppi. Kerrankin! (PS; anteeks et melkeen dyykkasin Leilan kun tää lähti käyntiin, oli ihan käsittämätöntä hyppiä tää biisu / versio yhdessä, lensi kenkä jalasta tai ei)

Semmonen lavashow ja siis koko madonna itsessään et sai kyl haukkoo happea. Järjestelytkin pelas kuin rasvattu, ja onnex esim jatkoilla löytyi mun (silloiseen käytökseltäni 15vee) päivään käteen rauhoittavaa siideriä.

Huhhuijaa, en keksi valittamista ja miksi pitäs. Tää oli vähän sama kun joskus 16 veenä nähty MJ eturivistä, jolloin pyörtymisvaara pelkästä hurmoksesta oli todellista. Muttei tapahtunut.

Kyl noi jotkut osaa vaan vetää juttuna pro’na ja ovat paikkansa ja palkkapussinsa ansainneet. Tää oli konsertti mun makuun, en unohda ikinä!

Ja vielä kerran pakko laittaa tää ns. konsertin muistiinjäävimmäksi hetkeksi jäänyt, ja muutenkin mun elämäni lempibiisi, jossa ihan Madonna nyt huuteli Leilan perään. Toivottavasti  löysivät toisensa. 

http://www.youtube.com/watch?v=l8YTqR1sYIk

 Nina

Mä kirjotan mietteet sitku pystyn sanoo ees jotain puolijärkevää.

Ihan mieletön konsertti! Ja jessus tolla naisella on ainakin ääntä ja asennetta!

MJ tribute: http://www.youtube.com/watch?v=u34Rt65R6do

Like a prayer: http://www.youtube.com/watch?v=uR1S7msPDNA

Leila lela! Ei HKI:stä mut rakastan tätä koko loppuelämäni:

http://www.youtube.com/watch?v=l8YTqR1sYIk

Music! http://www.youtube.com/watch?v=9GV1Nj4Nexk

Who would stop you? http://www.youtube.com/watch?v=b6drzFxkUEI&feature=related

Tätä on odotettu niiin monta vuotta!! Palaan huomenna tai tod näk ylihuomenna asiaan ja kerron miten meni. Setti huomiselle näyttää hyvältä:

The Sweet Machine: http://www.youtube.com/watch?v=1Hbq_b4O75o
Candy Shop: http://www.youtube.com/watch?v=IqAG9RhFBp0
Beat Goes On: http://www.youtube.com/watch?v=pDGYlP3kO14
Human Nature: http://www.youtube.com/watch?v=ScabkhQoP1Y

Vogue: http://www.youtube.com/watch?v=zulYFu5ms9g
Die Another Day: http://www.youtube.com/watch?v=22tC0M1MOSI
Into the Groove: http://www.youtube.com/watch?v=sm1W10DtF7Y
Holiday: http://www.youtube.com/watch?v=GCALOBS6Wn8

Dress You up: http://www.youtube.com/watch?v=Jg0sBA75tNw
She’s not me: http://www.youtube.com/watch?v=duyZz5VhpHo
Music: http://www.youtube.com/watch?v=9GV1Nj4Nexk

You must Love Me: http://www.youtube.com/watch?v=vXnGe2V89qw
Get Stupid: http://www.youtube.com/watch?v=5lJGCWfzYdc
4 Minutes: http://www.youtube.com/watch?v=a_E-KNagmmk
Like A Prayer: http://www.youtube.com/watch?v=qs3Q5kP_E-0
Frozen: http://www.youtube.com/watch?v=m6SDMCLN5oM
Ray of Light: http://www.youtube.com/watch?v=WsHMyNg1rKw
Give It to Me: http://www.youtube.com/watch?v=hreRfvfxeD8

Fine by me!!!!!   Last night i dreamt of ……. No kai nyt Madonnasta..WUHUUUU, here we go & see!!!!

Ja supertoive olis tää hung up, i like!!!: http://www.youtube.com/watch?v=mlexdbbaNdQ

Poppikesä on alkanut! Aloitettiiin eilen tyttöjen kanssa varovasti prinsessalla eli Britney Spearsillä, kuningatarta, eli Madonnaa odotellessa. Kiva että kesään mahtuu keikka sekä Hartwalilla että sitten se jättiläis ulkoilmakonsertti, johon palaan myöhemmin.

Mä fanitan Britneytä! Musta on tosi hienoa että se on tehnyt niin näyttävän paluun parin vaikean vuoden jälkeen. Btw, toivottavasti mahd moni on nähnyt MTV:n For the Record dokkari-leffan, se on niin realistinen ja koskettava ihmisestä joka on "kind of" synnytetty tähdeksi. Mut ei turhia synkistelyjä, pläjäys tavallista elämää, ja aikuiseksi kasvamista. Suosittelen.

Etenkin sen(kin) Britneyn dokumentin nähtyäni koko pikku sydemestäni toivoin että voisin sanoo itekin et comebäkki oli musta tosi vakuuttava. Olihan se hieno show ja oli ihana jammailla ihanassa seurassa, mut tää ei nyt ollut ihan mun euroille odotettua vastinetta kyl.

Olin lukenut että kriitikot oli kritisoineet keikkaa eniten siitä että biisit tulee playbäkkinä. Ajattelin et lehdistö nyt on vaan varmaan näreissään kun on tää joku ihan ihme kuvauskielto päällä ja kritisoivat nyt liian jyrkästi. Ainahan kiertueilla on playback. Mutku mutku, yleensä ne artistit itse laulaa sen playbackin päälle. Nyt ei käynyt niin. Jammailtiin siis megashowta, Britney + taikurit, akrobaatit yms. lavalla ja musa tuli kajareista. Olin tosi yllättynyt. Nytkun on harwalilla näitä poppareita nähnyt kuten Shakiran, Anastacian ja etenkin Kylien, jotka räjäyttää areenaan omalla äänellään ja lavasäteilyllä muun shown lisäksi, niin ajattelin että Brit on varmasti vähintään yhtä hyvä!

Valitettavasti ei. Ei voi sanoo kun kuulin sen äänen vaan kerran kun se sano "what’s up Finland!" Ja ehkä ihanan slowarin everytime lauloi itse kokonaan, en ole satavarma. Kontakti yleisöön jotenkin puuttu. No mutta, show oli hieno, ja jammattiin tietty ihan kybällä. Ja meillä oli mitä ihananimmat etkot ja ihan jatkotkin vielä! (jatkot eräällä venähti aavistuksen suunniteltua pidemmiksi => eli tod superkiitokset emännälle) Sum summarum, hauskaa, lämmintä (kuumaa) ja jorailua kyllä riitti. Kunnon laatuaikaa tyttöjen kanssa 

Ja en nyt mitenkään mökötä tai ole masentunut, pakko vaan todeta et vähän enemmän odotin itse tähdeltä. Mut olihan noi biisit hyviä, ja upeissa puitteissa kuitenki. Ja itse esitettävien kappaleiden joukkoon tuli screenillä koko ajan kaikkia britneyn hittejä mikä oli tosi kiva juttu.

Etenkin Womanizer, Toxic, slowari Everytime (jossa Britnii tuli lavalle katosta sirkus-katostuoli-sydeemissä), I’m a slave 4 you ja HIT me Baby One More Time oli ihanii, wuhuu!! Ja siis jos kenellekkään enää voi olla epäselvää niin se Britneyn eka hitti on siis HIT me Baby One More time, EI GIMME. Niin!

Ja parin viikon päästä Madonna, huh. Siitä tulee kyl ihan erilainen konsertti. Mitenköhän yleiskunto kestää? 80 000 ihmistä hiekkakentällä, OMG. No, eiköhän se siitä…

Menee huolestuttavan monta kuppia päivässä. Noh mutta ainakin tulee rupateltua töissäkin kahvin äärellä ummet ja lammet ihmisten kanssa. Sekä sosiaalista että gulinaristista herkkua ennen syksyn kiireitä…

Tänään aamulla en jaksanut herätä kun puhelin soi. Sit tulikin viesti Massilta  => Michael Jackson on kuollut!!

Tämä uutinen maailmassani menee ihan samaan kategoriaan kuin se kun joku ravisteli hereille että Prinsessa Diana on kuollut. Menee ihan kanalihalle ja alkaa itkettää.

Aika itsestäänselvää etten tuntenut kumpaakaan henk koht, mut jotenkin esim tämän rakastamani supertähden yllättäinen poistuminen sai mut noin tunniksi ihan hiljaiseksi.

Michael Jackson on musta tehnyt aivan mielettömän, siis todella käsittämättömän, uran pop- ja  koko musikkihistoriassa ettei häntä voi kyllä oikein edes verrata kehenkään muuhun. Ja työ lasten parissa - niin paljon hyvää, vaikka tietenkin pessimistit miettiikin ihan jotain ihan muuta. Miettikööt. Itse en usko.

Tässä meni nyt hieno mies ja artisti hautaan aivan ennen aikojaan. Ei olisi yhtään osannut odottaa kyllä. Itselleni on aivan sama mitä esim kuolinsyyksi epäillään. Päällimmäiset fiilarit vaan ovat haikeat. Ja toivon tietenkin kaikkea hyvää hänen lapsille ja läheisilleen.

Katsoin tuossa äsken läpi mun valokuvia Michael Jacksonin konsertista Helsingistä, jossa silloin eturivissä fanitettiin. Tuli kamala ikävä! Aidosti, ja terveellä tavalla lapsirakkaaseen, herkkään artistiin. Voi Michael, elät muistoissamme!!

Mun favoritet just nyt on herkkikset: Give into me ja toinen aivan ihana slowari We are the World.

Laittakaa tänne Michaelin ihania biisejä, tanssivideoita yms. haastaattelunpätkiä. Olisi "kiva" kuulla myötäsurijoista.

Kertokaahan tunnelmia ja laittakaa tunnelmapaloja.

http://www.youtube.com/watch?v=sYzKCRjDOXs